Ajattelin taas välillä kirjoittaa jotain ilmaistakseni, että elossa ollaan, eikä tämä projekti ole unohtunut. Edelleen puuskutetaan, mutta tohinaa elämässä on ollut sen verran, ettei tahdo ehtiä pysähtymään miettimään mitä tapahtuu tai on tapahtunut tai suunnittelemaan tulevaisuutta.

Kummiskin. Ei mitään isoja uutisia elämässä:

• Vaimo on väsynyt ja kaipaa omaa aikaa. Tämä on mutkikkaampi juttu kuin saattaisi uskoa. Tämä vaatii ihan uudenlaista lähestymistä tilanteeseen, jotta siihen saadaan muutos. Ehkä minun pitäisi ottaa aktiivisempi rooli asioiden järjestäjänä?
• Liikuntaa on ja olen päässyt taas juoksun makuun. Paino ei tahdo tippua, mutta peili väittää, että jotain olisi tapahtunut. Vaimokin mainitsi, että poskeni ovat kaventuneet. Jotain siis on tapahtumassa. Kuvia kehiin, kunhan saan aikaiseksi.
• Kävin lääkärillä ja verikokeiden pohjalta todettiin, että piilevä kilpirauhasten vajaatoiminta olisi kyseessä. Ehkä tässä on selitys matalaan energiatasoon, isoon unentarpeeseen, muistihäiriöihin ja masennukseen. Asia selviää, kun saadaan lääkitys kuntoon.

En nyt tiedä olenko muuttunut ihmisenä ja kuinka paljon. Yleisesti ottaen tunnen itseni onnellisemmaksi ja luottamus omiin kykyihin on jokseenkin palautunut. Motivaatiota riittää töihin ja treenaamiseen. Vielä kun riittäisi kirjoittamiseen ja Vaimon oman ajan puutteen ratkaisuun samalla tavalla. Kyllä. Välillä tunnen syyllisyyttä asiasta. Toisinaan taas turhautumista, kun yritän auttaa asiassa, mutta mikään ei tunnu muuttuvan.

Mulla on muuten taas ongelmia nukkumisen kanssa. Yöllä valvottaa ja aamulla pitäisi taas olla skarppina duunissa. Ei onnistu. Helvetti sentään, mikä tähän voisi olla avuksi? Pitääkö taas hommata nukahtamislääkkeitä? Jotenkin pitää saada homma ruotuun, mutta ei vaan saa itsestään kiinni.

Pitäis alkaa taas päivittään tätä säännöllisemmin. 10 min päivässä voi jo kummasti avata ajatussolmuja ja purkaa paineita. Pitäis enemmän heittää kuviakin tänne ja kaikkee muutakin paskaa. Kuitenkin se mikä ympäröi, on osa itseä ja heijastaa omaa persoonaa. Se tässä jutussa kuitenkin vähän on jujuna; oman persoonan muuttaminen.

Palataan myöhemmin asiaan. Nyt pitää mennä nukkuun.

Vappu meni letkeästi kotona kököttäen. Meillä oli nuorisovieraita yökylässä, joten rilluteltua ei tullut. Olisi kyllä tehnyt mieli, mutta ehkä parempi näin. Viikon päästä on kuitenkin kohtalokas laivaristeily edessä. Vapun jälkeen lähdettiin sitten pariksi yöksi mökkeilemään appivanhempien mökille. Reissu oli OK, molempina aamuina sai nukkua pitkästä aikaa. Tänään nousin sängystä kahdeltä päivällä. Luulisi, että pahimmat univelat on sillä kuitattu.

Ostin ennen vappua kortin Wolfille, mielestäni Tampereen parhaalle punttisalille. Reilut pari kuukautta kävin muualla treenailemassa, mutta jotenkin muiden salien tunnelma on vain niin latistava, ettei tullut mitään. Wolffilla treeni kulkee ja ympäristö motivoi. Onhan Wolffi eräänlainen Tampereen body & fitness -mekka, joten eräänlaista vertaispainetta siellä kehittyy. Hyvä niin. Toivottavasti nyt alan taas saada kiinni aamujumpista, nyrkkeilysäkin lätkimisestä, karhukävelyistä, nopeista ja tehokkaista sekä monipuolisista treeneistä. Oli sinänsä sääli jättää Steel Bodyn kortti uusimatta, koska pari työkaveria käy siellä treenailemassa, mutta salilla käynnissä oleva remontti ja läpi surkeat aerobisen treenin mahdollisuudet eivät kovin inspiroi.

Mielialasta

Pää puolella menee aika hyvin. Välillä pinnaa kiristää, mutta se johtuu varmasti enemmän lyhyistä yöunista kuin mistään muusta. Yleisesti ottaen: hyvin menee. Tuntuu, että jotenkin alkanut paremmanpuoliskonkin kanssa menemään paremmin. Yhdessäolo on alkanut olla pitkästä aikaa jotenkin rennompaa. On mukavaa nähdä häntä paremmalla tuulella, vaikka tiedän, että hän on väsynyt. Meidän nuorimmainen on vielä alle vuoden ikäinen ja yösyötöt pätkivät M:n yöunet ikävästi.

Project Slim Daddy

Projekti etenee, mutta vappuvieras ja mökkireissu teki treeneihin ja syömisiin pienen kuprun. Yritän nyt pitää treenitahdista kiinni ja kiristää tahtia jatkuvasti. Kohta alan taas pitämään ruokapäiväkirjaa.

Ei kuvia tältä viikolta.

Sarasvuodatus

Kun on jatkuvasti kiire, ei ehdi huomata, ettei ole kiire mihinkään.

Sattui sitten pieni notkahdus. Oli masentavaa katsoa kalenterista ja todeta, että menossa on jo 61. päivä tätä projektia. Kuvissa puolestaan näkyy hyvin vähän fyysisiä muutoksia. Tietäen mihin tuossa ajassa pystyy, olen aika pettynyt itseeni. Toisaalta olen päässyt hyvään vireeseen päivätyössäni. Olen yhä varmempi, että se on mitä olen jo pitkään halunnut ja missä haluan kehittyä edelleen.

Kirjoitin tuossa aiemmin, että noin kuukausi takaperin minuun iski pahin vatsayrjötauti aikoihin. Oksentelin kuin Conan O’brienin oksentava Kermit. Jotain hyvääkin tuossa oli, kahvi ei nimittäin enää maistunut samaan tapaan kuin aiemmin. Olin jo pitkään ajatellut, että kahvi ei tee vatsalleni hyvää, mutta vatsataudin jälkeen kahvi ei todellakaan tehnyt hyvää. Jonkun aikaa pärjäsin ilman kahvia hyvin, mutta sitten jostain tuli taas erikoinen valvomisen ja väsymyksen kierre. Valvoin iltoja ja heräsin aikaisin. Yöunet jäivät taas muutamaan tuntiin. Väsyneenä ei jaksanut harrastaa liikuntaa, herkut maistuivat ja sitä rataa. Jotenkin väsymystä piti paikata ja kahvikin alkoi taas maistua entiseen tapaan.

Pari viikkoa kesti kunnes pääsin taas ryhtiin. Olen taas vähentänyt kahvin juontia. Salilla olen käynyt säännöllisesti ja jopa nostanut tuloksia. Lenkilläkin olen käynyt kolmisen kertaa viikossa. Ensin kävelyllä ja nyt välillä juoksemassakin.

Parkour re-retry

Ulkoilmaliikunta ja läheisen koulun pihamaa herätti uudelleen innon alkaa harrastamaan parkouria. Harrastin parkouria innokkaasti yhden kesän vuonna 2004. Kesä 2005 oli hiljainen Main syntymän vuoksi ja 2006 yritin elvyttää harrastusta, mutta onnistuin telomaan nilkkani kunnolla. En juossut koko kesänä. Kesällä 2007 yritin aloittaa hieman rauhallisemmin, mutta painoa oli kertynyt sen verran ja harjoituskerrat olivat sen verran harvassa, ettei siitä varsinaisesti mitään tullut. Nyt on jälleen uuden yrityksen aika. Ensin pitää tietysti pudottaa painoa, jottei korkeat pudotukset asfaltille olisi niin raskaita polville ja nilkoille. Mutta sehän tässä onkin jo työn alla.

Projekti Slim Daddy

Surullista. Edistyminen on ollut yhtä surkeaa kuin monina aiempinakin vuosina, kun olen yrittänyt pudottaa painoa. Miten tämä nyt on näin hankalaa? Yksi syy on levon saannin hankaluus – ja syömiset. Suurin on kuitenkin aika. Kolmen lapsen työssäkäyvänä isänä ei ole aivan niin helppoa liikkua 10 tuntia viikossa ja nukkua 10 tuntia yössä, kuin sinkkuopiskelijalla. Ryhtyessäni tähän uhkuin intoa ja tarmoa, mutta pian aikatauluongelmat alkoivat tulla vastaan. Jatkuvasti peruuntuneet ja lykätyt liikuntasuunnitelmat alkoivat näyttää hyvin samalta kuin ennen – pari kertaa viikossa salia.

Kuten yllä kirjoitin, nyt olen kuitenkin onnistunut pitämään kiinni liikunnasta viimeiset pari viikkoa. Ajan olen karsinut muusta vapaa-ajasta… ja minun ja vaimoni yhteisestä ajasta.

Viikko 9

Paino kuvissa 95.0 kg

Viikko 7

Painosta näissä kuvissa ei mitään tietota

Päivän sarasvuodatus

Yritän usein keksiä jotain nokkelaa sanottavaa blogiin, kuten nytkin. Jotain sellaista, joka hätkähdyttää tai inspiroi. Toisinaan vain ollakseni fiksu, toisinaan taas vain keksiäkseni vastauksen johonkin itseäni vaivaavaan asiaan. Nyt kyse on enemmän jälkimmäisestä. Olen ollut jo jonkin aikaa aika lukossa tämän muutosprojektin suhteen. Ehkä osin tästä syystä on myös blogin merkitys alkanut haihtua mielestäni. Blogin ajatuksena oli kuitenkin alunperin sitoa minut tähän projektiin ja saada käsittelemään asioita purkammalla ne kirjoittamisen kautta. Kun huomasin, että alkuinto blogin ja projektin suhteen alkoi hiipua, aloin huolestua. Itsensä kadottaminen kiireeseen alkoi taas nostaa rumaa päätään.

Tavallaan tämä on kuin mikä tahansa projekti, joiden kanssa olen töissä tekemisissä päivittäin. Jos projektissa ei ole rutiineja, valvontaa tai prosessia, tehokkuus laskee ja projekti alkaa polkea paikoillaan. Tarvitsen tässä projektissani prosessin. Tavallaan projekti Slim Daddy muodostaa eräälaisen rungon tälle projektille. Projektin viikko alkaa keskiviikosta ja kuvat otetaan keskiviikkona. Tarvitsen kuitenkin muutakin. Puitteita ajatella ja syyn keskittyä siihen millainen olen, analysoida missä vaiheessa olen ja mihin olen menossa.

Nyt menee ajatuksen virraksi. Kohta alan luultavasti puhumaan möröistä ja noususuhdanteista. Kaikki tuntuu olevan kohdallaan. Puitteet ovat periaatteessa kunnossa täydelliselle positiiviselle muutokselle. Ehkä olen tuplapositiivinen, joka johtaa luonnollisesti negatiivisuuteen. Olen ottanut ehkä liiankin varovaisesti ja huolettomasti, ehkä olisi jo korkea aika siirtyä epämukavuusvyöhykkeelle ja kohdata oma mörkönsä.

Nyt kello käy kuitenkin taas jo yhtä yöllä, joten alkaa olla aika mennä nukkumaan. Aamulla on kuitenkin luvassa aikainen herääminen.

Minun pitää kohdata mörkö, joka neuvoo miten pääsen noususuhdanteeseen.

Kello on nyt kuitenkin sen verran paljon, että postaan vain kuvat viimeiseltä parilta viikolta ja hieman fiiliksiä. Ensin kuvat.

Projekti Slim daddy: viikko 5

Paino kuvissa 96.0kg (jälleen enemmän kuin edellisillä viikoilla)

Projekti Slim daddy: viikko 4

Tältä viikolta kuvat jäivät ottamatta vatsataudin vuoksi.

Projekti Slim daddy: viikko 3

Painoa kuvissa 95.8 kg (enemmän kuin viikko sitten)

Yhteenvetona voisin sanoa Projekti Slim Daddyn etenemisestä sen, että aerobinen on jäänyt liian vähälle. Olen kuitenkin pitänyt kiinni kolmesta kerrasta, mutta liikuntaa pitäisi myös muussa muodossa saada mukaan. Salilla olen myös käynyt kolmisen kertaa viikossa, paitsi 14. – 24.3. välinen aika jäi kokonaan väliin osittain vatsataudin vuoksi. Vatsataudin jälkeen paino kävi 92.8 kilossa, mutta näemmä nesteet ovat tulleet takaisin

Vaikka uusi viikko lähtikin hieman laiskasti käyntiin. 10 päivän lepo tuntui tehneen hyvää. Olo on energisempi kuin aiemmin ja luulisin, että nyt saa pidettyä treenirytmistäkin taas hyvin kiinni, kun vire on kohdallaan.

Nyt pitää mennä nukkumaan. Aamujumppa ja uusi työpäivä odottavat.

Kävin myös lounastauolla vetämässä treenin:

• 10 min. lämmittely kuntopyörällä + 5 intervallivetoa (30 sek. täysillä / 60 sek.  kevyesti)
• n. 30 min olkapää + ojentaja + vatsa treeniä

Treenistä jäi päälle hyvä fiilis. Alkaa tuntua siltä, että keho tottuisi hiljalleen uuteen treenitahtiin ja lihasten energiavarannot- ja hermotuksetkin alkavat olla kohdillaan. Pidemmillä yöunilla ja paremmalla mielialalla voi myös olla vaikutusta, mutta suunta on kuitenkin hyvä ja fiilikset motivoivia. Paino ei ole epäsäännöllisen treenaamisen ja elämän vuoksi ole vielä hirveästi heilahtanut, mutta kyllä sekin sieltä tulee.

Tulipa mieleeni: koska treenit jäi eiliseltä väliin, käytin sen sijaan hetken venyttelyyn. Se tuntui olevan enemmän kuin tarpeen. Etenkin takareidet, rinta ja selkä vaikuttivat olevan erityisen jumissa. Pitäisi nähdä enemmän vaivaa lihashuoltoon.

Tavoitteenani olisi tehdä keskimäärin 3 aerobista ja 3 punttitreeniä per viikko. Tähän lisään vielä tavoitteeksi lihashuoltoa kolmesti viikossa 15 – 45 min. Lihashuolto olisi lähinnä venyttelyjä, mutta myös erilaiset koordinointia tai pieniä lihaksia (kuten kiertäjäkalvosimet, nilkat ja ranteet) vahvistavia harjoitteita. Tähtäimessä on, että touko-kesäkuussa pääsisin pitkästä aikaa lenkkeilemään tai harjoittelemaan parkouria.

Treeni jäi väliin kiireen takia (töissä meni myöhään, ja sali menee kiinni jo klo 21.00) ja toisaalta kurkussa oli hieman kaihertava olo. Vaimo mainitsi, että hänellä on samaa vikaa, joten kyseessä on basilli, eikä vain viikonlopusta jäänyt kurkkukipu. Tuli taas seisottua oudokseltaan kaksi iltaa vetoisassa oviaukossa, joten ei olisi ihme. Huomenna ehkä alkaa päästä jo jonkinlaiseen rutiiniin käsiksi… Tämä on vahva tavoite, nimittäin treenikalenteri näyttää synkältä, kun viimeisen kolmen päivän aikana ei ole tapahtunut mitään.

Uusia töitä ja vanhoja töitä

Huomenna alkaa työt uudessa työpaikassa.Luulisin, ettei parempaa työtä löydy tällä hetkellä minulle Tampereelta. Odotukset ovat korkealla, mutta yritän samaan aikaan olla realisti.

Samaan aikaan, kun henkisesti lataudun uutta työtä varten, mielessä pyörivät muut omat projektit. Sitä ja tätä pitäisi tehdä, mutta en jaksa ottaa niistä stressiä. Ne valmistuvat, kun on sen aika. Kaikki on kuitenkin siinä mielessä mallillaan, että mitään suurta ei puutu tai ole epäselvänä. Uusia ideoita toki syntyy jatkuvasti, mutta ne ovat lähinnä jalostavia ideoita, jotka eivät muuta perustaa tai tuo mitään uutta mullistavaa.

Illalla katsottiin Lostia ja mentiin ajoissa nukkumaan. Nukkumassa jo ennen puoltayötä! Hämmästyttävää!

Tavoitteena oli mennä liikunnan vuoksi töihin kävellen, mutta kiiren vuoksi päädyin ajamaan autolla töihin. Lopulta ihan hyvä, sillä olisin varmasti ratkennut juomaan ilmaista viinaa töiden jälkeen, ellei minun olisi täytynyt tuoda autoa selvinpäin kotiin aamuksi vaimoa ja lapsia varten. Seitsemän tuntia seisoskelua ja tepastelua puolityhjässä juhlatilassa korvasi kyllä pahimman liikunnan puutteen tältä päivältä, eikä tullut syötyäkään turhan paljon. Ehkä vähän liiankin vähän…

Nukkumaan 3.30 ja huomenna tiedossa samanlaiset aamurutiinit kuin eilenkin, jonka jälkeen unta kaaliin kunnolla. Odotan mielenkiinnolla maanantaina alkavia töitä ja huomenna olisi tarkoitus viritellä peli-soundtrack-projektia kaverin kanssa, jos vain ennättää.

Keskustelua ja muuta

Toissapäivänä oli vaimon kanssa vakavaa keskustelua. Aiheena: kummankin oma aika, minun “mörköilyni” ja jatkuva valittamiseni ja muuta samoilla linjoilla menevää.

En ole yleensä pitänyt itseäni negatiivisena, mutta nyt pitää myöntä, että viime aikoina olen ollut enemmän taipuvainen negatiiviseen ajatteluun ja lapsia kasvattaessakin olen turvautunut helpommin keppiin kuin porkkanaan. Erityisen totta tämä oli varmasti noin vuosi sitten. Ikävintä tässä tilanteessa on, heti sen jälkeen, kuinka tämä heijastuu perheeseen, on se, että en tunnista enää itseäni. “En minä ole tuollainen”, ajattelen. Tai olen ajatellut moneen otteeseen viimeisen puolen vuoden tai vuoden aikana. Onnekseni huomasin muun muassa tänään, kuinka taas jaksan jutella ihmisten kanssa ja tutustua uusiin ihmisiin. Kolmenkympinkriisin kourissa luulin jo, että aikuistumiseen kuuluu tietynlainen mörkköys ja varauksellisuus uusien ihmisten suhteen, mutta ei asia onneksi näytäkään olevan aivan näin.

Nyt tuli vielä mieleeni työhaastattelut suunnilleeen vuoden takaa. Kun vertaan sitä ja nyt vuoden vaihteessa tapahtunutta työhaastattelua, niin kyllä siinä pöydän ääressä oli aivan eri ihminen. Aiemmalla kerralla haastateltavana oli itsestään epävarma, eksyksissä ja sekaisin oleva itsensä loppuun polttanut ihmisraunio. Viimeisimmällä kerralla taas muutokseen valmis ja uutta haastetta janoava (peli)ammattilainen.

Muutos vaatii energiaa.

Energia taas pyrkii aina hajautumaan.

On tärkeää ohjata muutosenergia sinne, missä sitä eniten tarvitaan.

On pariksi illaksi lupautunut ovimieheksi erääseen entisten koulukavereiden järjestämään tilaisuuteen, joten illaksi on tiedossa tekemistä ja töitä klo kahteen saakka. Käväisin nopeasti salilla tekemässä rinnan ja hauikset, sekä kikkailua selälle ja olkapäille, ennen töihin menoa. Ilta oli töissä rauhallinen ja sain hyvät yöunetkin, kun vaimo ja lapset olivat reisussa koko päivän. Lauantaina tiedossa pitkälti sama setti.