Kolmannes kasassa ja sata rikki.
Ajattelin taas välillä kirjoittaa jotain ilmaistakseni, että elossa ollaan, eikä tämä projekti ole unohtunut. Edelleen puuskutetaan, mutta tohinaa elämässä on ollut sen verran, ettei tahdo ehtiä pysähtymään miettimään mitä tapahtuu tai on tapahtunut tai suunnittelemaan tulevaisuutta.
Kummiskin. Ei mitään isoja uutisia elämässä:
- Vaimo on väsynyt ja kaipaa omaa aikaa. Tämä on mutkikkaampi juttu kuin saattaisi uskoa. Tämä vaatii ihan uudenlaista lähestymistä tilanteeseen, jotta siihen saadaan muutos. Ehkä minun pitäisi ottaa aktiivisempi rooli asioiden järjestäjänä?
- Liikuntaa on ja olen päässyt taas juoksun makuun. Paino ei tahdo tippua, mutta peili väittää, että jotain olisi tapahtunut. Vaimokin mainitsi, että poskeni ovat kaventuneet. Jotain siis on tapahtumassa. Kuvia kehiin, kunhan saan aikaiseksi.
- Kävin lääkärillä ja verikokeiden pohjalta todettiin, että piilevä kilpirauhasten vajaatoiminta olisi kyseessä. Ehkä tässä on selitys matalaan energiatasoon, isoon unentarpeeseen, muistihäiriöihin ja masennukseen. Asia selviää, kun saadaan lääkitys kuntoon.
En nyt tiedä olenko muuttunut ihmisenä ja kuinka paljon. Yleisesti ottaen tunnen itseni onnellisemmaksi ja luottamus omiin kykyihin on jokseenkin palautunut. Motivaatiota riittää töihin ja treenaamiseen. Vielä kun riittäisi kirjoittamiseen ja Vaimon oman ajan puutteen ratkaisuun samalla tavalla. Kyllä. Välillä tunnen syyllisyyttä asiasta. Toisinaan taas turhautumista, kun yritän auttaa asiassa, mutta mikään ei tunnu muuttuvan.
Mulla on muuten taas ongelmia nukkumisen kanssa. Yöllä valvottaa ja aamulla pitäisi taas olla skarppina duunissa. Ei onnistu. Helvetti sentään, mikä tähän voisi olla avuksi? Pitääkö taas hommata nukahtamislääkkeitä? Jotenkin pitää saada homma ruotuun, mutta ei vaan saa itsestään kiinni.
Pitäis alkaa taas päivittään tätä säännöllisemmin. 10 min päivässä voi jo kummasti avata ajatussolmuja ja purkaa paineita. Pitäis enemmän heittää kuviakin tänne ja kaikkee muutakin paskaa. Kuitenkin se mikä ympäröi, on osa itseä ja heijastaa omaa persoonaa. Se tässä jutussa kuitenkin vähän on jujuna; oman persoonan muuttaminen.
Palataan myöhemmin asiaan. Nyt pitää mennä nukkuun.
0 Kommentit to “101. päivä”