61. päivä

Terveisiä notkosta

Sattui sitten pieni notkahdus. Oli masentavaa katsoa kalenterista ja todeta, että menossa on jo 61. päivä tätä projektia. Kuvissa puolestaan näkyy hyvin vähän fyysisiä muutoksia. Tietäen mihin tuossa ajassa pystyy, olen aika pettynyt itseeni. Toisaalta olen päässyt hyvään vireeseen päivätyössäni. Olen yhä varmempi, että se on mitä olen jo pitkään halunnut ja missä haluan kehittyä edelleen.

Kirjoitin tuossa aiemmin, että noin kuukausi takaperin minuun iski pahin vatsayrjötauti aikoihin. Oksentelin kuin Conan O’brienin oksentava Kermit. Jotain hyvääkin tuossa oli, kahvi ei nimittäin enää maistunut samaan tapaan kuin aiemmin. Olin jo pitkään ajatellut, että kahvi ei tee vatsalleni hyvää, mutta vatsataudin jälkeen kahvi ei todellakaan tehnyt hyvää. Jonkun aikaa pärjäsin ilman kahvia hyvin, mutta sitten jostain tuli taas erikoinen valvomisen ja väsymyksen kierre. Valvoin iltoja ja heräsin aikaisin. Yöunet jäivät taas muutamaan tuntiin. Väsyneenä ei jaksanut harrastaa liikuntaa, herkut maistuivat ja sitä rataa. Jotenkin väsymystä piti paikata ja kahvikin alkoi taas maistua entiseen tapaan.

Pari viikkoa kesti kunnes pääsin taas ryhtiin. Olen taas vähentänyt kahvin juontia. Salilla olen käynyt säännöllisesti ja jopa nostanut tuloksia. Lenkilläkin olen käynyt kolmisen kertaa viikossa. Ensin kävelyllä ja nyt välillä juoksemassakin.

Parkour re-retry

Ulkoilmaliikunta ja läheisen koulun pihamaa herätti uudelleen innon alkaa harrastamaan parkouria. Harrastin parkouria innokkaasti yhden kesän vuonna 2004. Kesä 2005 oli hiljainen Main syntymän vuoksi ja 2006 yritin elvyttää harrastusta, mutta onnistuin telomaan nilkkani kunnolla. En juossut koko kesänä. Kesällä 2007 yritin aloittaa hieman rauhallisemmin, mutta painoa oli kertynyt sen verran ja harjoituskerrat olivat sen verran harvassa, ettei siitä varsinaisesti mitään tullut. Nyt on jälleen uuden yrityksen aika. Ensin pitää tietysti pudottaa painoa, jottei korkeat pudotukset asfaltille olisi niin raskaita polville ja nilkoille. Mutta sehän tässä onkin jo työn alla.

Projekti Slim Daddy

Surullista. Edistyminen on ollut yhtä surkeaa kuin monina aiempinakin vuosina, kun olen yrittänyt pudottaa painoa. Miten tämä nyt on näin hankalaa? Yksi syy on levon saannin hankaluus – ja syömiset. Suurin on kuitenkin aika. Kolmen lapsen työssäkäyvänä isänä ei ole aivan niin helppoa liikkua 10 tuntia viikossa ja nukkua 10 tuntia yössä, kuin sinkkuopiskelijalla. Ryhtyessäni tähän uhkuin intoa ja tarmoa, mutta pian aikatauluongelmat alkoivat tulla vastaan. Jatkuvasti peruuntuneet ja lykätyt liikuntasuunnitelmat alkoivat näyttää hyvin samalta kuin ennen – pari kertaa viikossa salia.

Kuten yllä kirjoitin, nyt olen kuitenkin onnistunut pitämään kiinni liikunnasta viimeiset pari viikkoa. Ajan olen karsinut muusta vapaa-ajasta… ja minun ja vaimoni yhteisestä ajasta.

Viikko 9

Paino kuvissa 95.0 kg

Viikko 7

Painosta näissä kuvissa ei mitään tietota

Päivän sarasvuodatus

Yritän usein keksiä jotain nokkelaa sanottavaa blogiin, kuten nytkin. Jotain sellaista, joka hätkähdyttää tai inspiroi. Toisinaan vain ollakseni fiksu, toisinaan taas vain keksiäkseni vastauksen johonkin itseäni vaivaavaan asiaan. Nyt kyse on enemmän jälkimmäisestä. Olen ollut jo jonkin aikaa aika lukossa tämän muutosprojektin suhteen. Ehkä osin tästä syystä on myös blogin merkitys alkanut haihtua mielestäni. Blogin ajatuksena oli kuitenkin alunperin sitoa minut tähän projektiin ja saada käsittelemään asioita purkammalla ne kirjoittamisen kautta. Kun huomasin, että alkuinto blogin ja projektin suhteen alkoi hiipua, aloin huolestua. Itsensä kadottaminen kiireeseen alkoi taas nostaa rumaa päätään.

Tavallaan tämä on kuin mikä tahansa projekti, joiden kanssa olen töissä tekemisissä päivittäin. Jos projektissa ei ole rutiineja, valvontaa tai prosessia, tehokkuus laskee ja projekti alkaa polkea paikoillaan. Tarvitsen tässä projektissani prosessin. Tavallaan projekti Slim Daddy muodostaa eräälaisen rungon tälle projektille. Projektin viikko alkaa keskiviikosta ja kuvat otetaan keskiviikkona. Tarvitsen kuitenkin muutakin. Puitteita ajatella ja syyn keskittyä siihen millainen olen, analysoida missä vaiheessa olen ja mihin olen menossa.

Nyt menee ajatuksen virraksi. Kohta alan luultavasti puhumaan möröistä ja noususuhdanteista. Kaikki tuntuu olevan kohdallaan. Puitteet ovat periaatteessa kunnossa täydelliselle positiiviselle muutokselle. Ehkä olen tuplapositiivinen, joka johtaa luonnollisesti negatiivisuuteen. Olen ottanut ehkä liiankin varovaisesti ja huolettomasti, ehkä olisi jo korkea aika siirtyä epämukavuusvyöhykkeelle ja kohdata oma mörkönsä.

Nyt kello käy kuitenkin taas jo yhtä yöllä, joten alkaa olla aika mennä nukkumaan. Aamulla on kuitenkin luvassa aikainen herääminen.

Minun pitää kohdata mörkö, joka neuvoo miten pääsen noususuhdanteeseen.