Piti mennä salille. Ei tullut mentyä. Piti mennä aikaisin nukkumaan. Menin yhdeltä yöllä. Uupumus alkoi kuitenkin taittua, kun unta tuli 4-5 tunnin sijaan suunnilleen kuusi. Ehkä jo huomenna paremmin. Suunta on kohdallaan, mutta aika kaukana ollaan vielä tavoitteesta. Jotenkin nuo illat tuntuvat venyvän, syytä siihen on hankala sanoa. Ehkä tällä on jotain tekemistä asian kanssa: löysin papereiden joukosta lehtisen masennuksesta mappeja siivotessani. Lukaisin brosyyrin nopeasti ja sieltä pisti silmään: “laukaisevana tekijänä saattaa olla pitkään jatkunut fyysinen tai henkinen rasitus”, “välittäjäaineet säätelevät mm. vuorokausirytmiä, aktiivisuutta, mielialoja ja viettitoimintoja”. Vaikka olo onkin yleisesti ottaen parempi, edelleen vuorokausirytmi on aivan vinksallaan (aktivoidun iltaa kohti), kovin aktiivinen en ole verrattuna aiempaan ja aviollisten velvoitteiden hoitaminen ei ole ollut erityisen kiinnostavaa.
Maallikon diagnoosi: edelleen uupunut/masentunut, mutta toipumassa.
Hoito: unta kalloon ja ei turhaa stressiä.
Päivän mietelause:
Tasapainotila ei kuluta energiaa, mutta muutos vaatii aina energiaa toteutuakseen.
Näihin sanoihin ja tunnelmiin päättyy päivä 7.
0 Kommentit to “7. päivä”